Musiikkijoulukalenterin luukku 24#

Aled Jones - Walking in the Air (1985)

Prologi

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että maailmaan on saatava sellainen laulu, joka tiivistää joulun kauneuden täydellisesti ja koskettaa yhtä voimakkaasti jokaisella kuuntelukerralla. Tämä käsky oli ensimmäistä laatuaan ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Kaikki lähtivät juoksujalkaa käskyn toteuttajaa etsimään, kukin omaan kaupunkiinsa. Koko suuren valtakunnan kaikki loistavimmat trubaduurit marssitettiin keisarin pakeille esittämään oman kyhäelmänsä maailman hienoimmaksi joululauluksi, mutta he epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen. Eräs huiluniekka Hamelnista sai kaikki keisarin palatsin rotat liittymään mukaansa ja tanssimaan piirissä kuusen ympärillä, mutta tämäkään ei miellyttänyt keisaria, joka oli sangen vaativa mielenlaadultaan. Mutta arvon keisari ei ollut vielä tietävä, että kaukaisessa Juudean maakunnassa Beetlehemin kaupungissa oli pian tapahtuva kummia. Erään kerran sillä seudulla oli paimenia vartioimassa yöllä laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on kaukana tulevaisuudessa syntyvä todellinen vapahtaja; hänen nimensä on Howard Blake, ja hän tulee säveltämään ihmiskunnalle sen suurimman ja kauneimman joululaulun". Ja yhtäkkiä oli enkelin yllä suuri taivaallinen sotajoukko, jotka ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto". Tämän sanottuaan enkelit lähtivät matkoihinsa ja häikäisevä kirkkaus hiipui pois. Paimenet katsahtivat toisiaan ja olkiaan kohauttaen jatkoivat vartioimistaan, sillä yöstä oli tuleva pitkä ja kolean puoleinen. Enkelien tuoma ilosanoma kiiri kuitenkin pian nopsajalkaisten lähettipoikien mukana aina Rooman keisarin kuuloelimiin saakka. Keisarin papisto kuitenkin tulkitsi profetiaa tarkoin ja hartaasti, ja he kertoivat keisarille, että tämä Blake olisi syntyvä vasta vuonna 1938, joten häntä ja hänen lauluaan olisi turha odotella tähän keisarilliseen aikaan saapuvaksi. Tästä Augustus kiukustui ja määräsi koko valtakunnan verollepantavaksi ilman mitään porrastusta tai progressiota. Keisari ei nimittäin voinut koskaan kuulla maailman hienointa joululaulua ja sekös häntä suuresti harmistutti. 

Uintia jäätyneellä taivaalla

"Muistan tuon talven, sillä se toi mukanaan suurimmat lumisateet, jotka olin koskaan nähnyt. Lunta oli satanut tasaisesti koko yön läpeensä ja aamulla heräsin valon ja hiljaisuuden täyttämästä huoneesta; koko maailma tuntui jähmettyneen unenomaiseen tilaan. Se oli taianomainen päivä... sinä päivänä tein lumiukon."

Muistan aina ja ikuisesti tuon lapsuuden talven, kun tuulet toivat mukanaan suuret lumituiskut kaupunkimme ylle ja peittivät koko maan valkeaan huntuun. Se tapahtui erään yön aikana juuri ennen joulun tuloa. Lunta oli satanut tasaisesti koko yön ja aamun tullen pihamaamme oli aivan paksun valkean lumen kauttaaltaan peittämä. Syötyäni äidin valmistaman aamupuuron kiiruhdin pian ovesta ulos riemuissani. Päätin tehdä lumisen miehen ja aloin kasata lunta suureksi keoksi. Pyörittelin lumesta pallon keolle pääksi ja kaiversin sille kädet. Hain sisältä hatunreuhkan ja huivin ukolle vaatetukseksi ja hedelmän nenäksi. Silmät sain aseteltua hiilistä ja suun piirsin sormella lämpimään hymyyn. Se oli hieno lumiukko ja minun itseni tekemä. Vielä illan tullen hampaanpesun aikaan katselin innoissani tuota aikaansaannostani, joka seisoa tökötti pihamaallamme meitä uljaasti varjellen. Voi kunpa se vain olisi elävä, jotta voisin leikkiä sen kanssa. Mietin tuota ajatusta vielä pitkään nukkumaan mennessäni, mutta nopeasti väsymys sai vallan ja nukahdin suloiseen uneen. 

Kellon lyödessä kaksitoista tapahtui kuitenkin jotain vallan ihmeellistä. Heräsin yhtäkkiä ja katsahdin ulos huuruisesta ikkunastani. Lumiukkoni heräsi henkiin ja nosti suuret jalkansa irti lumisesta maaperästä. Ryntäsin innosta puhkuen ulos aamutakissani tervehtimään ukkoa. Toiveeni oli toteunut! Siinä hän seisoi ilmielävänä ja tervehti minua kohteliaan sydämellisesti. Sinä maagisena iltana koimme monenlaisia seikkailuja yhdessä uuden ystäväni kanssa. Vein hänet aluksi sisälle tutustumaan taloomme ja koitimme olla herättämättä nukkuvia vanhempiani. Pian hauska tekeminen kuitenkin loppui ja harpoimme pihamaalle, jossa lumiukko löysi isukkini vanhan mopedin. Saimme mopedin käyntiin ja sen selässä taitoimme hurjan matkan läpi hämärän öisen lähimetsän. Kaikista suurin ja ihmeellisin seikkailumme oli kuitenkin vasta edessäpäin. Lumiukko katsahti minua lempeillä silmillään ja tarjosi käpälänsä, johon tartuin epäröimättä. Käsi kädessä lähdimme samassa juoksemaan pitkin pihamaata ja parin harppauksen jälkeen tapahtui jotain uskomatonta: raajamme nousivat maasta ja kohosimme ilmaan kuin taivaan linnut. 

Matkamme ilmojen halki oli satumainen. Kiisimme läpi ajan ja avaruuden niin kevyesti, etten huomannut edes pelätä. Allamme levittäytyivät harjakattoiset talot, joissa kaupunkilaiset uinuivat sikeästi ja kaikkialla oli pelkkää hiljaisuutta. En ensin meinannut uskoa tapahtunutta todeksi, mutta pian ymmärsin ystäväni olevan peräisin toisenlaisesta maailmasta – maailmasta, jossa kaikki mahdoton on mahdollista, ja jossa uskomattomimmatkin unelmat voivat käydä toteen. Samassa toisten talojen pihamailla seisoskelleet lumiukot liittyivät lentävään seuraamme. Lumihiutaleet jatkoivat putoilemistaan ja unta saamattomat lapsoset katselivat ällistyneinä kulkuamme huuruisista ikkunoistaan. Pidin tiukasti ystäväni kädestä, kun jätimme vähitellen uinuvan kaupungin taaksemme ja lensimme rauhallisena aaltoilevan meren ylle. Uimme jäätyneellä taivaankannella ja tunsimme sadepilvien hiljalleen väistyvän. Teimme syöksyjä alemmas merenpinnan ylle ja herätimme jättiläismäisen valaan syvästä unestaan meitä tervehtimään. Lopulta saavutimme jälleen jäisten vuorten ja metsäisten laaksojen täyttämän maan. Pujottelimme ilmassa vuortenhuippujen lomitse kohti ääretöntä ja sen tuolle puolen. Kaukaa vuorten takaa näkyi ilotulituksen valaisema taivas, jota kohti suunnistimme. 

Laskeuduttuamme maan pinnalle kohtasimme iloisen lumiukkojen juhlajoukon, joiden seurassa tanssimme ja riemuitsimme useita tunteja. En ollut koskaan kokenut sellaista iloa ja loputonta onnea. Lumiukkojen keskeltä löytyi myös toinen ihminen, muttei kuka tahansa, vaan itse joulupukki! Hän hymyili lämpimästi ja ojensi minulle pienen soman lahjakäärön. Avasin paketin, ja sen sisältä löytyi kauniin sininen kaulahuivi paljaaksi jäänyttä kaulaparkaani lämmittämään. Liian pian tuli kuitenkin lähdön hetki ja jouduimme jättämään hyvästit lumisille ystävillemme ja joulupukille. Lensimme Lumiukon kanssa aina kotimme pihaan saakka, missä halasin ystävääni vielä kerran lämpimästi. Hän asettui seisomaan omalle paikalleen ja minä astelin takaisin talomme yläkertaan. Yö oli ollut unohtumaton, mutta olin jo kovasti uupunut eikä unta siten tarvinnut kauaa houkutella. 

Seuraavana aamuna aurinko paistoi jälleen kirkkaasti. Heräsin verkkaisesti, kunnes muistin samassa uuden ystäväni ja loikkasin samantien sängystä pukeutumaan. Ilman aamupuuroa ryntäsin heti pihalle, mutta siellä odotti pohjattoman lohduton näky. Lämpötila oli yön aikana noussut ja Lumiukko oli kauttaaltaan sulanut pelkäksi olemattomaksi lumikasaksi. Ilmielävä ystäväni oli poistunut taivaan pihamaille, eikä tulisi enää koskaan takaisin tuomaan iloa ja onnea elämääni. Polvistuin kasan eteen ja mietin kuumeissani oliko kaikki ollut kuitenkin vain silkkaa unta – ihmeellistä ja todentuntuista sellaista. Samassa käteni kaivoi aamutakkini taskusta joulupukin antaman sinisen kaulahuivin ja kuulin melodian, jollaisen kaltaista en ollut koskaan kuullut. Se oli kaunis ja silloin tiesin, etten tulisi koskaan unohtamaan tuota jouluyötä.

Epilogi

 Melkein jokainen suomalainen tuntee varmasti englantilaisen lyhytanimaation The Snowman, joka kertoo tarinan lumiukosta ja pojasta. Animaatio tehtiin vuonna 1982, ja sen ohjasi Dianne Jackson. Tarina perustui kirjailija Raymond Briggsin suosittuun samannimiseen satukirjaan vuodelta 1978. Ennen kaikkea muistamme tuon piirretyn sen ainutlaatuisen upeasta tunnussävelmästä Walking in the Air, jonka sävelsi Howard Blake. Kun mietin niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä kappaleita, joita olen tähänastisen elämäni varrella kuullut, listaan yleensä kaikkein korkeimmille paikoille ne kappaleet, jotka ovat aiheuttaneet minussa syvää inhimillistä liikutusta. Huumorin voima on toki tärkeä ja rytmikkäät tanssittavat kappaleet saavat aikaan tunnelman ja mielialan kohoamista, mutta ne kaikkein tärkeimmät kappaleet lienevät kuitenkin juuri niitä, jotka koskettavat jollain kauniin ainutlaatuisella ja selittämättömällä tavalla. Juuri tällaisesta teoksesta on kyse Walking in the Airin kohdalla. Kappaleella on ikimuistoisen nerokas melodia, ja se on kautta koko lapsuuden tuntunut kiteyttävän joulun syvimmän hengen kaikkein parhaimmalla tavalla. Lapsuuden joulujen vietossa oli paitsi kyse tv:n katselusta myös jonkinlaisen konkreettisen taianomaisuuden läsnäolon voimakkaasta tuntemisesta. Tuota tunnetta ei enää aikuisiällä kykene samalla tavalla kokemaan, mutta joitain kauniita muistoja on alitajuntaan jäänyt elämään. Unohtumattoman Lumiukko -animaation tunnusmusiikki on sellainen alitajunnan kytkin, jonka päälle laittamisella kykenee sukeltamaan kohti tuota kadotettua tunnetta niin lähelle kuin mahdollista. Joulun taika on säilöttynä niissä hetkissä, kun voi jälleen rauhoittaa mielensä ja kuunnella tuota ehkä maailman tunnistettavinta pianomelodiaa. Silloin matkaan jälleen ilmojen halki kohti jäisiä vuorenhuippuja ja lumiukkojen kekkereitä. Päätän juttusarjani parhaimmista joulukappaleista kertomalla, kuinka Howard Blake aikoinaan loi tämän mestariteoksen.

Howard Blake aloitti muusikon ja säveltäjän uransa 1960-luvun puolivälissä, kun hänet pestattiin Lontoon legendaarisen Abbey Roadin studiopianistiksi The Beatlesin palvelukseen. Tämä toimi poiki hänelle pian uran tv- ja filmialalla. The Avengers -sarjan ohjaaja pyysi vuonna 1967 Howardia säveltämään musiikit tv-sarjaan. Blake kauhistui, sillä hän ei ollut koskaan säveltänyt mitään, mutta otti työn kuitenkin vastaan. Sarjan musiikista tuli erittäin suosittua ja Blaken ura lähti pian todelliseen nousukiitoon. Nopeasti Blake hukkui työtarjouksiin erilaisten elokuvien ja tv-sarjojen musiikin säveltämisestä. Tuona aikana hän meni myös naimisiin ja osti ison monikerroksisen talon. Työtä oli kuitenkin pian liikaa ja Blake oli lähellä totaalista hermoromahdusta; hän käveli ympäri suurta taloaan saamatta paperille enää nuotin nuottia. Ilman täydellistä rauhaa Blake ei enää kokenut kykenevänsä työskentelemään, ja niin eräänä päivänä hän pakkasi tavaransa autoonsa ja kaasutti pois etsimään rauhallista paikkaa vailla selkeätä päämäärää. Ajomatkallaan Blake ajautui pieneen Cornwallin kalastajakylään, josta hän vuokrasi mökkipahasen autiolta rannalta. Cornwallissa Blake koki jälleen rentoutuvansa, ja hän alkoi lueskella ja joogata ja tunsi viimein kykenevänsä myös työntekoon. MailOnlinen haastattelussa vuonna 2008 Blake kertoi mitä tapahtui:

"Yhtenä päivänä kun kävelin pitkin hylättyä hiekkarantaa, kuusi nuottia putkahti päähäni. Raapustin ne nopeasti ylös paperilappuselle – jonka yhä omistan. Tämä oli Walking in the Airin sävelmän alku."

Blake muutti sittemmin jälleen takaisin Lontooseen ja rakensi uudelleen uransa ja elämänsä. Nuo kuusi nuottia hän säilytti kuitenkin mukanaan seuraavat 11 vuotta. 1980-luvun alkuun tultaessa Blake oli saavuttanut unelmansa: hän sai säveltää teoksia baletille, kuoroille ja orkestereille. Kuitenkin nuo kuusi nuottia vainosivat yhä häntä. Blake koki, että hänen oli pakko löytää noille nuoteille jokin käyttötarkoitus – jokin koti. Vuonna 1982 hän tutustui sattuman kautta tuottaja John Coatesiin, joka työskenteli parhaillaan Raymond Briggsin satuun perustuvan Lumiukko -animaation parissa. Välittömästi projektista kuultuaan Blake oivalsi, että hänen sävelmälleen oli viimein löytynyt koti. Pian Howard päätti myös kirjoittaa sanoitukset tähän melodiaansa. Eräänä päivän hän vuokrasi taitettavan rantatuolin ja päätti mennä ulos puistoon kirjoittamaan:

"Minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä aikoisin kirjoittaa, mutta kun astuin ovelta kiveykselle ja siitä alas tielle, ajattelin yhtäkkiä taivaaseen askeltamista... kävelemistä taivaassa. Ajattelin: "tämä on hienoa, en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan tuollaista lausahdusta", joten maksoin vitosen rantatuolistani ja istuin koko päivän kirjoittamassa."

Valmiista laulusta tuli Lumiukko -animaation tunnuskappale ja filmille sen lauloi St. Paulin Katedraalin kuoropoika Peter Auty. Kolme vuotta myöhemmin 1985 eräs leluyhtiö tahtoi käyttää kappaletta tv-mainoksessaan ja Blake päätti äänittää sen uudelleen. Soitettuaan Autylle tämän ääni oli kuitenkin kokenut murroksen, eikä hän enää kyennyt esittämään kappaletta. Blake oli nähnyt Aled Jones nimisen kuoropojan laulamassa televisiossa ja hän vaikuttui pojan kyvyistä niin, että pestasi tämän laulamaan uuden version Walking in the Airista. Jonesin versio oli suuri menestys ja nousi nopeasti brittilistan viitoseksi. Juuri Jonesin  levyttämä ikimuistoinen versio edustaa minulle sitä aidointa ja oikeinta tulkintaa Walking in the Airista. Hänen äänensä on virheettömän puhdas kauniin androgyynilla tavalla (en ole aina tiennyt esittäjää pojaksi). Suomen televisiossa Lumiukko -animaatiota on esitetty Wikipedian mukaan yhtäjaksoisesti aina vuodesta 1992 lähtien ja se on ollut olennainen osa jokaista jouluani niin kauan kuin kykenen muistamaan. Hyvää ja rauhallista joulua!

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=SuzLlOSJTKg

Bonus! Aled Jones esittää kappaleen televisiossa vuonna 1985:

http://www.youtube.com/watch?v=-bpezye4xq0

Bonus II! Englantilaisen säveltäjän Gustav Holstin moniosainen teos Planeetat (1914–1916) sopii mielestäni täydellisesti tähän samaan tunnelmaan. Etenkin sen toinen osa Venus, rauhan tuoja:

http://www.youtube.com/watch?v=5Hpb2gp4mtc

Bonus III! Samaan syssyyn laitan vielä samassa hengessä Kate Bushin kauniin kappaleen Snowflake vuodelta 2011:

http://www.youtube.com/watch?v=vEWMYfcg1o8