Musiikkijoulukalenterin luukku 10#
Glenn Miller & His Orchestra - Jingle Bells (1941)
Ensimmäinen jazzin tuulahdus tällä joululistalla on legendaarisen Glenn Miller Orchestran sovitus ehkä kaikkien aikojen tunnetuimmasta joululaulusta Jingle Bells (Kulkuset). Amerikkalainen säveltäjä James Lord Pierpont kirjoitti joulun tunnetuimman sävellyksen jo vuonna 1857, mutta ei alun perin suinkaan joulua varten vaan kiitospäivän viettoon. Alkuperäinen nimi kappaleelle oli 'One Horse Open Sleigh' , mutta joka muutamaa vuotta myöhemmin muutettiin muotoon 'Jingle Bells'. Kappaleen sanoitukset kertovat reellä ajamisen riemusta ja rytmitys jäljittelee kulkusten kilisevää ääntä liikkuvassa kulkupelissä. Historoitsijat ovat viitanneet alkuperäisen jingle sanan käyttöön imperatiivina. Kyseessä on siis kehoitus kulkusten kilisemiseen, sillä 1800-luvun puolivälissä elettiin vielä autotonta aikaa ja hevosten valjaisiin oli syytä kiinnittää kiliseviä kulkusia varoittamaan muita liikkujia sokeiden tienristeysten kohdalla. Kulkusilla oli siis ennen kaikkea käytännön merkitys tieturvallisuuden parantamisen kannalta. Myöhemmin sanat on ymmärretty tarkoittavan juuri tietynlaista soivaa kelloa. Soivat kellothan ovat joulun kuvastoa ikonisimmillaan. Ensimmäiset levytykset kappaleesta tehtiin jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja 1940-luvulla korkeille listasijoituksille pääsi mm. jazzmuusikko ja orkesterijohtaja Glenn Millerin versio jouluklassikosta.
Glenn Miller (1904–1944) johti 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun suosituinta big band -orkesteria. Heidän ikimuistoisimpiin levytyksiin kuuluvat mm. 'Moonlight Serenade' (Millerin oma sävellys), 'In The Mood' ja 'Tuxedo Junction'. Glenn Millerin tuotanto muodostaa varmasti 1940-luvun ajan äänimaiseman klassisimman ja tunnistettavimman sielun. Jingle Bellsin ovat levyttäneet koko 1900-luvun ajan lukemattomat artistit ja se on todennäköisesti koko planeetan mittakaavassa juuri se kaikkein tunnistettavin joulusävelmä. Millerin levytys on hyvän kuuloinen huolellisesti sovitettu kokonaisuus, jonka erottaa kappaleen muista versioista sen letkeän ajaton kappaleen henkeen sopiva big band -soundi. Pidän tietysti myös Millerin muusta tuotannosta paljon, joten se on tietysti vaikuttanut juuri tämän version esille nostamiseen. Kuitenkin väittäisin, että juuri Millerin version svengaavasta sovituksesta välittyy kappaleen tarttuvan jouluisen melodian hienous kirkkaimmillaan (esim. Kenny G on levyttänyt myös vuosikymmeniä myöhemmin jazz-version kappaleeesta ja lopputulos kuulostaa miehen tyylin tuntien erittäin epäaidolta ja sliipatulta). Millerin tyylitajuinen orkesteri uskaltaa kuitenkin myös venyttää alkuperäistä kappaletta hetkittäiseen improvisointiin ja tekeekin kappaleesta lopulta täysin oman näköisensä. Lopputulos sekä nostaa mielialaa että rauhoittaa sopivasti. Glenn Millerin oma kohtalo luo traagisen mystiikkansa miehen tuotannon ylle. Toisen maailmansodan aikaan Miller kiersi Euroopassa soittamassa amerikkalaisille joukoille ja 15. joulukuuta 1944 häntä kuljettanut lentokone lähti Englannista kohti Pariisia tarkoituksena esiintyä siellä oleville sotilaille. Kone kuitenkin katosi Englannin kanaalin ylle, eikä konetta tai miehistöä ole koskaan löydetty. Jingle Bells on yksi todiste siitä ainutlaatuisesta musiikillisesta perinnöstä, jonka Glenn Miller ja hänen orkesterinsa maailmaan jätti.
Kuuntele kappale tästä:
Glenn Millerin katoamisen jälkeen hänen orkesterinsa jatkoi kiertämistä ja levyttämistä. Vuoden 1988 Glenn Miller Orchestran levytys Jingle Bellsistä vetää vertoja alkuperäiselle:
Bonus! Kappaleen muista versioista ikimuistoisin itselle on Dean Martinin esitys vuodelta 1966:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti