Musiikkijoulukalenterin luukku 24#

Aled Jones - Walking in the Air (1985)

Prologi

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että maailmaan on saatava sellainen laulu, joka tiivistää joulun kauneuden täydellisesti ja koskettaa yhtä voimakkaasti jokaisella kuuntelukerralla. Tämä käsky oli ensimmäistä laatuaan ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Kaikki lähtivät juoksujalkaa käskyn toteuttajaa etsimään, kukin omaan kaupunkiinsa. Koko suuren valtakunnan kaikki loistavimmat trubaduurit marssitettiin keisarin pakeille esittämään oman kyhäelmänsä maailman hienoimmaksi joululauluksi, mutta he epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen. Eräs huiluniekka Hamelnista sai kaikki keisarin palatsin rotat liittymään mukaansa ja tanssimaan piirissä kuusen ympärillä, mutta tämäkään ei miellyttänyt keisaria, joka oli sangen vaativa mielenlaadultaan. Mutta arvon keisari ei ollut vielä tietävä, että kaukaisessa Juudean maakunnassa Beetlehemin kaupungissa oli pian tapahtuva kummia. Erään kerran sillä seudulla oli paimenia vartioimassa yöllä laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on kaukana tulevaisuudessa syntyvä todellinen vapahtaja; hänen nimensä on Howard Blake, ja hän tulee säveltämään ihmiskunnalle sen suurimman ja kauneimman joululaulun". Ja yhtäkkiä oli enkelin yllä suuri taivaallinen sotajoukko, jotka ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto". Tämän sanottuaan enkelit lähtivät matkoihinsa ja häikäisevä kirkkaus hiipui pois. Paimenet katsahtivat toisiaan ja olkiaan kohauttaen jatkoivat vartioimistaan, sillä yöstä oli tuleva pitkä ja kolean puoleinen. Enkelien tuoma ilosanoma kiiri kuitenkin pian nopsajalkaisten lähettipoikien mukana aina Rooman keisarin kuuloelimiin saakka. Keisarin papisto kuitenkin tulkitsi profetiaa tarkoin ja hartaasti, ja he kertoivat keisarille, että tämä Blake olisi syntyvä vasta vuonna 1938, joten häntä ja hänen lauluaan olisi turha odotella tähän keisarilliseen aikaan saapuvaksi. Tästä Augustus kiukustui ja määräsi koko valtakunnan verollepantavaksi ilman mitään porrastusta tai progressiota. Keisari ei nimittäin voinut koskaan kuulla maailman hienointa joululaulua ja sekös häntä suuresti harmistutti. 

Uintia jäätyneellä taivaalla

"Muistan tuon talven, sillä se toi mukanaan suurimmat lumisateet, jotka olin koskaan nähnyt. Lunta oli satanut tasaisesti koko yön läpeensä ja aamulla heräsin valon ja hiljaisuuden täyttämästä huoneesta; koko maailma tuntui jähmettyneen unenomaiseen tilaan. Se oli taianomainen päivä... sinä päivänä tein lumiukon."

Muistan aina ja ikuisesti tuon lapsuuden talven, kun tuulet toivat mukanaan suuret lumituiskut kaupunkimme ylle ja peittivät koko maan valkeaan huntuun. Se tapahtui erään yön aikana juuri ennen joulun tuloa. Lunta oli satanut tasaisesti koko yön ja aamun tullen pihamaamme oli aivan paksun valkean lumen kauttaaltaan peittämä. Syötyäni äidin valmistaman aamupuuron kiiruhdin pian ovesta ulos riemuissani. Päätin tehdä lumisen miehen ja aloin kasata lunta suureksi keoksi. Pyörittelin lumesta pallon keolle pääksi ja kaiversin sille kädet. Hain sisältä hatunreuhkan ja huivin ukolle vaatetukseksi ja hedelmän nenäksi. Silmät sain aseteltua hiilistä ja suun piirsin sormella lämpimään hymyyn. Se oli hieno lumiukko ja minun itseni tekemä. Vielä illan tullen hampaanpesun aikaan katselin innoissani tuota aikaansaannostani, joka seisoa tökötti pihamaallamme meitä uljaasti varjellen. Voi kunpa se vain olisi elävä, jotta voisin leikkiä sen kanssa. Mietin tuota ajatusta vielä pitkään nukkumaan mennessäni, mutta nopeasti väsymys sai vallan ja nukahdin suloiseen uneen. 

Kellon lyödessä kaksitoista tapahtui kuitenkin jotain vallan ihmeellistä. Heräsin yhtäkkiä ja katsahdin ulos huuruisesta ikkunastani. Lumiukkoni heräsi henkiin ja nosti suuret jalkansa irti lumisesta maaperästä. Ryntäsin innosta puhkuen ulos aamutakissani tervehtimään ukkoa. Toiveeni oli toteunut! Siinä hän seisoi ilmielävänä ja tervehti minua kohteliaan sydämellisesti. Sinä maagisena iltana koimme monenlaisia seikkailuja yhdessä uuden ystäväni kanssa. Vein hänet aluksi sisälle tutustumaan taloomme ja koitimme olla herättämättä nukkuvia vanhempiani. Pian hauska tekeminen kuitenkin loppui ja harpoimme pihamaalle, jossa lumiukko löysi isukkini vanhan mopedin. Saimme mopedin käyntiin ja sen selässä taitoimme hurjan matkan läpi hämärän öisen lähimetsän. Kaikista suurin ja ihmeellisin seikkailumme oli kuitenkin vasta edessäpäin. Lumiukko katsahti minua lempeillä silmillään ja tarjosi käpälänsä, johon tartuin epäröimättä. Käsi kädessä lähdimme samassa juoksemaan pitkin pihamaata ja parin harppauksen jälkeen tapahtui jotain uskomatonta: raajamme nousivat maasta ja kohosimme ilmaan kuin taivaan linnut. 

Matkamme ilmojen halki oli satumainen. Kiisimme läpi ajan ja avaruuden niin kevyesti, etten huomannut edes pelätä. Allamme levittäytyivät harjakattoiset talot, joissa kaupunkilaiset uinuivat sikeästi ja kaikkialla oli pelkkää hiljaisuutta. En ensin meinannut uskoa tapahtunutta todeksi, mutta pian ymmärsin ystäväni olevan peräisin toisenlaisesta maailmasta – maailmasta, jossa kaikki mahdoton on mahdollista, ja jossa uskomattomimmatkin unelmat voivat käydä toteen. Samassa toisten talojen pihamailla seisoskelleet lumiukot liittyivät lentävään seuraamme. Lumihiutaleet jatkoivat putoilemistaan ja unta saamattomat lapsoset katselivat ällistyneinä kulkuamme huuruisista ikkunoistaan. Pidin tiukasti ystäväni kädestä, kun jätimme vähitellen uinuvan kaupungin taaksemme ja lensimme rauhallisena aaltoilevan meren ylle. Uimme jäätyneellä taivaankannella ja tunsimme sadepilvien hiljalleen väistyvän. Teimme syöksyjä alemmas merenpinnan ylle ja herätimme jättiläismäisen valaan syvästä unestaan meitä tervehtimään. Lopulta saavutimme jälleen jäisten vuorten ja metsäisten laaksojen täyttämän maan. Pujottelimme ilmassa vuortenhuippujen lomitse kohti ääretöntä ja sen tuolle puolen. Kaukaa vuorten takaa näkyi ilotulituksen valaisema taivas, jota kohti suunnistimme. 

Laskeuduttuamme maan pinnalle kohtasimme iloisen lumiukkojen juhlajoukon, joiden seurassa tanssimme ja riemuitsimme useita tunteja. En ollut koskaan kokenut sellaista iloa ja loputonta onnea. Lumiukkojen keskeltä löytyi myös toinen ihminen, muttei kuka tahansa, vaan itse joulupukki! Hän hymyili lämpimästi ja ojensi minulle pienen soman lahjakäärön. Avasin paketin, ja sen sisältä löytyi kauniin sininen kaulahuivi paljaaksi jäänyttä kaulaparkaani lämmittämään. Liian pian tuli kuitenkin lähdön hetki ja jouduimme jättämään hyvästit lumisille ystävillemme ja joulupukille. Lensimme Lumiukon kanssa aina kotimme pihaan saakka, missä halasin ystävääni vielä kerran lämpimästi. Hän asettui seisomaan omalle paikalleen ja minä astelin takaisin talomme yläkertaan. Yö oli ollut unohtumaton, mutta olin jo kovasti uupunut eikä unta siten tarvinnut kauaa houkutella. 

Seuraavana aamuna aurinko paistoi jälleen kirkkaasti. Heräsin verkkaisesti, kunnes muistin samassa uuden ystäväni ja loikkasin samantien sängystä pukeutumaan. Ilman aamupuuroa ryntäsin heti pihalle, mutta siellä odotti pohjattoman lohduton näky. Lämpötila oli yön aikana noussut ja Lumiukko oli kauttaaltaan sulanut pelkäksi olemattomaksi lumikasaksi. Ilmielävä ystäväni oli poistunut taivaan pihamaille, eikä tulisi enää koskaan takaisin tuomaan iloa ja onnea elämääni. Polvistuin kasan eteen ja mietin kuumeissani oliko kaikki ollut kuitenkin vain silkkaa unta – ihmeellistä ja todentuntuista sellaista. Samassa käteni kaivoi aamutakkini taskusta joulupukin antaman sinisen kaulahuivin ja kuulin melodian, jollaisen kaltaista en ollut koskaan kuullut. Se oli kaunis ja silloin tiesin, etten tulisi koskaan unohtamaan tuota jouluyötä.

Epilogi

 Melkein jokainen suomalainen tuntee varmasti englantilaisen lyhytanimaation The Snowman, joka kertoo tarinan lumiukosta ja pojasta. Animaatio tehtiin vuonna 1982, ja sen ohjasi Dianne Jackson. Tarina perustui kirjailija Raymond Briggsin suosittuun samannimiseen satukirjaan vuodelta 1978. Ennen kaikkea muistamme tuon piirretyn sen ainutlaatuisen upeasta tunnussävelmästä Walking in the Air, jonka sävelsi Howard Blake. Kun mietin niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä kappaleita, joita olen tähänastisen elämäni varrella kuullut, listaan yleensä kaikkein korkeimmille paikoille ne kappaleet, jotka ovat aiheuttaneet minussa syvää inhimillistä liikutusta. Huumorin voima on toki tärkeä ja rytmikkäät tanssittavat kappaleet saavat aikaan tunnelman ja mielialan kohoamista, mutta ne kaikkein tärkeimmät kappaleet lienevät kuitenkin juuri niitä, jotka koskettavat jollain kauniin ainutlaatuisella ja selittämättömällä tavalla. Juuri tällaisesta teoksesta on kyse Walking in the Airin kohdalla. Kappaleella on ikimuistoisen nerokas melodia, ja se on kautta koko lapsuuden tuntunut kiteyttävän joulun syvimmän hengen kaikkein parhaimmalla tavalla. Lapsuuden joulujen vietossa oli paitsi kyse tv:n katselusta myös jonkinlaisen konkreettisen taianomaisuuden läsnäolon voimakkaasta tuntemisesta. Tuota tunnetta ei enää aikuisiällä kykene samalla tavalla kokemaan, mutta joitain kauniita muistoja on alitajuntaan jäänyt elämään. Unohtumattoman Lumiukko -animaation tunnusmusiikki on sellainen alitajunnan kytkin, jonka päälle laittamisella kykenee sukeltamaan kohti tuota kadotettua tunnetta niin lähelle kuin mahdollista. Joulun taika on säilöttynä niissä hetkissä, kun voi jälleen rauhoittaa mielensä ja kuunnella tuota ehkä maailman tunnistettavinta pianomelodiaa. Silloin matkaan jälleen ilmojen halki kohti jäisiä vuorenhuippuja ja lumiukkojen kekkereitä. Päätän juttusarjani parhaimmista joulukappaleista kertomalla, kuinka Howard Blake aikoinaan loi tämän mestariteoksen.

Howard Blake aloitti muusikon ja säveltäjän uransa 1960-luvun puolivälissä, kun hänet pestattiin Lontoon legendaarisen Abbey Roadin studiopianistiksi The Beatlesin palvelukseen. Tämä toimi poiki hänelle pian uran tv- ja filmialalla. The Avengers -sarjan ohjaaja pyysi vuonna 1967 Howardia säveltämään musiikit tv-sarjaan. Blake kauhistui, sillä hän ei ollut koskaan säveltänyt mitään, mutta otti työn kuitenkin vastaan. Sarjan musiikista tuli erittäin suosittua ja Blaken ura lähti pian todelliseen nousukiitoon. Nopeasti Blake hukkui työtarjouksiin erilaisten elokuvien ja tv-sarjojen musiikin säveltämisestä. Tuona aikana hän meni myös naimisiin ja osti ison monikerroksisen talon. Työtä oli kuitenkin pian liikaa ja Blake oli lähellä totaalista hermoromahdusta; hän käveli ympäri suurta taloaan saamatta paperille enää nuotin nuottia. Ilman täydellistä rauhaa Blake ei enää kokenut kykenevänsä työskentelemään, ja niin eräänä päivänä hän pakkasi tavaransa autoonsa ja kaasutti pois etsimään rauhallista paikkaa vailla selkeätä päämäärää. Ajomatkallaan Blake ajautui pieneen Cornwallin kalastajakylään, josta hän vuokrasi mökkipahasen autiolta rannalta. Cornwallissa Blake koki jälleen rentoutuvansa, ja hän alkoi lueskella ja joogata ja tunsi viimein kykenevänsä myös työntekoon. MailOnlinen haastattelussa vuonna 2008 Blake kertoi mitä tapahtui:

"Yhtenä päivänä kun kävelin pitkin hylättyä hiekkarantaa, kuusi nuottia putkahti päähäni. Raapustin ne nopeasti ylös paperilappuselle – jonka yhä omistan. Tämä oli Walking in the Airin sävelmän alku."

Blake muutti sittemmin jälleen takaisin Lontooseen ja rakensi uudelleen uransa ja elämänsä. Nuo kuusi nuottia hän säilytti kuitenkin mukanaan seuraavat 11 vuotta. 1980-luvun alkuun tultaessa Blake oli saavuttanut unelmansa: hän sai säveltää teoksia baletille, kuoroille ja orkestereille. Kuitenkin nuo kuusi nuottia vainosivat yhä häntä. Blake koki, että hänen oli pakko löytää noille nuoteille jokin käyttötarkoitus – jokin koti. Vuonna 1982 hän tutustui sattuman kautta tuottaja John Coatesiin, joka työskenteli parhaillaan Raymond Briggsin satuun perustuvan Lumiukko -animaation parissa. Välittömästi projektista kuultuaan Blake oivalsi, että hänen sävelmälleen oli viimein löytynyt koti. Pian Howard päätti myös kirjoittaa sanoitukset tähän melodiaansa. Eräänä päivän hän vuokrasi taitettavan rantatuolin ja päätti mennä ulos puistoon kirjoittamaan:

"Minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä aikoisin kirjoittaa, mutta kun astuin ovelta kiveykselle ja siitä alas tielle, ajattelin yhtäkkiä taivaaseen askeltamista... kävelemistä taivaassa. Ajattelin: "tämä on hienoa, en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan tuollaista lausahdusta", joten maksoin vitosen rantatuolistani ja istuin koko päivän kirjoittamassa."

Valmiista laulusta tuli Lumiukko -animaation tunnuskappale ja filmille sen lauloi St. Paulin Katedraalin kuoropoika Peter Auty. Kolme vuotta myöhemmin 1985 eräs leluyhtiö tahtoi käyttää kappaletta tv-mainoksessaan ja Blake päätti äänittää sen uudelleen. Soitettuaan Autylle tämän ääni oli kuitenkin kokenut murroksen, eikä hän enää kyennyt esittämään kappaletta. Blake oli nähnyt Aled Jones nimisen kuoropojan laulamassa televisiossa ja hän vaikuttui pojan kyvyistä niin, että pestasi tämän laulamaan uuden version Walking in the Airista. Jonesin versio oli suuri menestys ja nousi nopeasti brittilistan viitoseksi. Juuri Jonesin  levyttämä ikimuistoinen versio edustaa minulle sitä aidointa ja oikeinta tulkintaa Walking in the Airista. Hänen äänensä on virheettömän puhdas kauniin androgyynilla tavalla (en ole aina tiennyt esittäjää pojaksi). Suomen televisiossa Lumiukko -animaatiota on esitetty Wikipedian mukaan yhtäjaksoisesti aina vuodesta 1992 lähtien ja se on ollut olennainen osa jokaista jouluani niin kauan kuin kykenen muistamaan. Hyvää ja rauhallista joulua!

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=SuzLlOSJTKg

Bonus! Aled Jones esittää kappaleen televisiossa vuonna 1985:

http://www.youtube.com/watch?v=-bpezye4xq0

Bonus II! Englantilaisen säveltäjän Gustav Holstin moniosainen teos Planeetat (1914–1916) sopii mielestäni täydellisesti tähän samaan tunnelmaan. Etenkin sen toinen osa Venus, rauhan tuoja:

http://www.youtube.com/watch?v=5Hpb2gp4mtc

Bonus III! Samaan syssyyn laitan vielä samassa hengessä Kate Bushin kauniin kappaleen Snowflake vuodelta 2011:

http://www.youtube.com/watch?v=vEWMYfcg1o8

Musiikkijoulukalenterin luukku 23#

Wham! - Last Christmas (1984)

No mitä oikein kuvittelitte? Sijalla kaksi on tietysti kappale, jota ilman joulua ei voisi yksinkertaisesti kuvitella viettävänsä. Last Christmas on kirkasäänisten kiiltokuvamaisten kasarilaulajapoikien puhdasverinen ja tautisen tarttuva popkappale edellisen romanttisen joulun perään haikailusta. Sen tekstissä on sokerisuutta enemmän kuin ihmiskeho on suunniteltu kestämään. Tämänkaltainen imelyys menisi milloin muulloin tahansa  täysin yli kaiken hyvän maun, mutta jokin siinä vain on, että tämä kappale kuitenkin onnistuu täydellisesti pukemaan totaalisen siirappisuuden vain niin kertakaikkisen nautittavaan asuun, että pakko tätä on hypnoottisesti kuunnella joulusta toiseen. Last Christmas on kaikista joulukappaleista se, jota on eniten tullut kuunneltua myös muina vuodenaikoina. Se on kasaripopin helmi kirkkaimmillaan ja kestää siten vertailua mihin tahansa normaaliin popmusiikkiin, eikä sen kuuntelusta nauttiminen tarvitse joulun ajan tuomaa tiettyä tunteellisuutta tuekseen. Kuitenkin joulu on tietysti se ajanjakso, jolloin Last Christmas soi kaikkein tehokkaimmillaan ja parhaimmillaan.

Vuosi 1984 oli popmusiikille todellinen kultainen vuosi. Sadeen samettinen esikoisalbumi, Princen uran suurin menestyslevy Purple Rain sekä Laura Braniganin Self Control ilmestyivät kaikki tuolloin. Brittien musiikkimarkkinoita hallitsivat kuitenkin kaksi tasavahvaa kikkarapääpoppoota: Duran Duran ja Wham!. George Michaelin ja Andrew Ridgeleyn muutamaa vuotta aikaisemmin perustama laulajaduo Wham! oli päivittänyt imagoaan hedonistisiksi nuoriksi miehiksi, jotka pukeutuivat ajan hengen mukaisesti ja vetosivat miljooniin nuoriin tarttuvilla popralleillaan, kuten ekalla megahitillään Wake Me Up Before You Go-Go. Kun heidän kuultiin valmistelevan joulusingleä, syntyi jo etukäteen valtaisaa odotusta. Last Christmas julkaistiin 20. joulukuuta, ja se saavutti nopeasti listan kakkossijan, mutta eräs Bob Geldofin ja Midge Uren hyväntekeväisyyslaulu sattui myös saamaan julkaisunsa tuolloin, joten listan ykköspaikkaa ei herunut. Tällä kakkospaikalla kappale kuitenkin tökötti peräti viisi viikkoa ja on briteissä myynyt arviolta puolitoistamiljoonaa kopiota. Michael oli mukana kuitenkin Do They Know It's Christmas? kappaleen supertähtikaartissa, joten hänen voidaan katsoa antaneen panosta myös listaykköselle. Monissa muissa maissa Last Christmas nousi toki ykköseksi. Kappaleen myynnin rojaltit Michael ja Ridgeley luovuttivat Etiopian nälänhädästä kärsivien hyväksi. 

Kappaleen musiikkivideo on myös muistettava. Siloposkiset Michael ja Ridgeley vievät tyttöystävänsä ystävineen nimeltä mainitsemattoman laskettelukeskuksen mökille joulun viettoon. Juhlan aikana vaihdetaan merkitseviä katseita ja mietteliäitä ilmeitä, kun katsojalle käy ilmi, että Ridgeleyn tyttöystävä on selvästi ollut suhteessa Michaelin kanssa edellisenä jouluna, mutta jotain on tapahtunut ja tytöt vaihtuneet. Poppoo kuitenkin poistuu mökiltä sulassa sovussa, joten muisteluista ja hämmentyneistä tunnetiloista huolimatta nykyinen tilanne lienee päähenkilöille kuitenkin se parhain. Miellyttävän lämminhenkinen ja nostalginen kasaritunnelma toteutuu videolla hienosti ja tuunatut pörrötukat sekä etenkin George Michaelin kuherteleminen naisen kainalossa aiheuttavat hilpeitä tuntemuksia. 

Kappale ja sen musiikkivideo:

http://www.youtube.com/watch?v=E8gmARGvPlI

Bonus! Last Christmas julkaistiin tuplasinkkuna, jonka b-puolena oli yhtä lailla tarttuva Everything She Wants, jonka musiikkivideolla nähdään Michaelin tavaramerkiksi muodostuneet turpajouhet hänen leukaperillään ensimmäisen kerran:

http://www.youtube.com/watch?v=Yf_Lwe6p-Cg

Bonus II! Brittiläinen laulajatar Billie Piper levytti soundiltaan 1990-luvulle päivitetyn ja mukavasti toimivan version kappaleesta vuonna 1999:

http://www.youtube.com/watch?v=jf3fliDJgCA

Musiikkijoulukalenterin luukku 22#

The Ronettes - Sleigh Ride (1963)

Ring-a-ling-a-ling Ding-dong-ding! Joulu lähestyy huimaa vauhtia ja niin myös tämän listan parhaimmat joulukappaleet. Kolmantena listalla killuu todellinen helmi eli amerikkalaisen The Ronettes yhtyeen levytys kappaleesta Sleigh Ride, jonka tuotannon takana hääräsi legendaarinen tuottajavelho Phil Spector. Spectorin maine perustuu hyvin pitkälle hänen 1960-luvun alussa tuottamiinsa klassisiin levytyksiin. Kaikkein tunnetuin merkkipaalu hänen tuotannossaan lienee joulualbumi A Christmas Gift For You From Phil Spector vuodelta 1963. Allmusic.com hehkuttaa tämän klassikkoalbumin kaikkien aikojen joululevyksi – joululevyksi, johon kaikkia myöhempiä joululevyjä on verrattu. Spectorin nerokkuus oli hänen ideoimassaan ns. Wall of Sound tuotantotavassa, joka hehkuu ehkä kaikkein uljaimmin juuri tällä albumilla ja varsinkin tyttötrio The Ronettesin versioimassa Sleigh Ride kappaleessa. Spectorin tavoitteena oli tuottaa joululevy, joka ei ainoastaan vangitsisi joulun hengen olennaisimman ytimen, vaan olisi myös erittäin laadukas pop-albumi. Spectorin Wall of Sound menetelmä perustui useiden soittimien yhteistoimintaan pienessä kaikuisassa erityisesti akustoidussa studiohuoneessa. Esimerkiksi useat elektroniset ja akustiset kitarat saattoivat soittaa samoja osuuksia yhdessä. Spector saattoi kasvattaa tätä äänitysmenetelmää aina suurin orkestereihin saakka. Lopputulos oli äänellisesti kerrostunutta ja kaikua hyväksi käyttäen myös erittäin voimakkaan ja dynaamisen kuuloista. Phil Spectorin työskentelytavat olivat usein hyvin perfektionistisia ja tämä kuuluu etenkin joulualbumin maineikkaassa lopputuloksessa. Spector käytti levytyksessä hänen tallinsa sen ajan vakiartisteja: The Ronettesia, Darlene Lovea, The Crystalsia ja Bob B. Soxx & The Blue Jeansia. John F. Kennedyn murhapäivänä 22. marraskuuta 1963 julkaistu albumi menestyi aluksi listoilla kovin vaatimattomasti, mutta kohosi kyllä seuraavien vuosikymmenien aikana myös merkittäväksi myyntimenestykseksi. 

Sleigh Ride on sävellyksellisesti todellinen taideteos. Se onnistuu kiteyttämään kepeän leikkisään melodiailoitteluunsa kaiken mikä joulussa on ihmeellistä ja hyvää mieltä tuovaa. Se on kappaleena äärimmäisen tarttuva ja mukaansatempaava – yhtä sydämellinen ja lämminhenkinen kuin se kaikkein kaunein joulumuisto. 1900-luvun ehkä tärkeimmän amerikkalaisen kevyen orkesterimusiikin säveltäjänä tunnettu Leroy Anderson sai idean kappaleeseen kesäisen helleaallon aikana vuonna 1946. Hän viimeisteli työnsä vuoden 1948 alkupuolella ja ensimmäinen orkesterilevytys kappaleesta ilmestyi vuonna 1949 Arthur Fiedlerin johtaman The Boston Pops Orchestran toimesta. Lyriikat henkilöstä, joka haluaisi lähteä ajelemaan reellä toisen henkilön kanssa, kirjoitti vuonna 1950 suhteellisen tuntematon sanoittaja Mitchell Paris. 

Sleigh Riden tarina ei mainitse joulua laisinkaan, vaan se on Winter Wonderlandin tavoin enemmänkin vain aurinkoisen talvipäivän ylistystä. Lyriikat kertovat enemmän vuodenajasta sinänsä kuin joulusta. Etenkin The Ronettesin version yhdistää kuitenkin selkeästi jouluun varsinkin äänellisten efektiensä puolesta. Nimenomaan tämä versio lukemattomat kerrat äänitetystä jouluklassikosta toimii kaikkein upeimmin juuri Spectorin nerokkuuden ansiosta. Kellojen heleällä kilinällä alkava kappale saa pian seurakseen lennokkaasti soittavan orkesterin, jonka jokainen soitin tuntuu erottuvan puhtaan täydellisen kuuloisesti. The Ronettesin päälaulaja Veronica Bennettin (myöh. Ronnie Spector) särmikäs ääni antaa kappaleelle asianmukaisen lennokkaan potkun ja väliosan mahtipontiset jouset nostattavat joulumielen taivaankantta hipoviin korkeuksiin. Sleigh Ride on vain yksinkertaisen nerokkaasti ja täydellisesti sovitettu. Sen jokainen osa toimii kertakaikkisen upeasti muodostaen saumattoman kokonaisuuden, johon joulun iloinen tunnelma tiivistyy once and for all. Tutustuttuani jossain vaiheessa 2000-lukua Spectorin joulualbumiin, en ole sen koommin kyennyt viettämään joulua ilman tätä kyseistä kappaletta ja sen ainutlaatuisen voimakkaasti kohottamaa joulumieltä. Lunta tuiskuttelee ja ystävät jo soittelevat. Voi kunpa pääsisin kanssasi jo maagiselle rekiretkelle!

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=FXlsWB1UMcE

Bonus! The Boston Pops Orchestran alkuperäinen versio on myös mahtava. Vuoden 1949 äänitys ei Wikipedian mukaan ole koskaan ollut saatavilla cd:nä, joten tämä levytys voi olla tehty myöhemmin 1950-luvun lopulla tai 1970-luvun alussa:

http://www.youtube.com/watch?v=2yfoswn3-Mo

Musiikkijoulukalenterin luukku 21#

John Lennon & Yoko Ono - Happy Xmas (War Is Over) (1971)

Parhaiden joululaulujen listan sijalla neljä komeilee todellinen rauhan ja rakkauden täydellinen julistus. John Lennonin merkityksestä itselleni voisin kirjoittaa jonkinlaisen romaanin, joten keskittykäämme tällä keraa vain tähän nimenomaiseen joka joulun ikivihreään. Alunperin Vietnamin sotaa käsittelevä laulu pohjasi sanoituksiltaan Johnin ja Yokon vuonna 1969 aloittamaan julkiseen rauhankampanjaan ja varsinkin sen vuoden jouluiseen tempaukseen. 15. joulukuuta 1969 aloitettiin iso mainoskampanja rauhan puolesta vuokraamalla julistetilaa 12 suuresta kaupungista ympäri maailmaa. Julisteissa luki: "War is over! If you want it. Happy christmas from John & Yoko." Helsinki oli yksi näistä kahdestatoista kaupungista ja täällä Suomessa julisteen teksti oli käännetty näin: "Sota on ohi! Jos niin haluat. Hyvää joulua toivottavat John ja Yoko". Mainoskampanja sai paljon mediahuomiota ja nousi myöhemmin kulttimaineeseen. John käytti kappaleen sanoituksia miettiessään hyödyksi tätä mainetta (slogan war is over esiintyy jo vuoden 1968 kappaleissa The Doorsin Unknown Soldierissa ja protestilaulaja Phil Ochsin The War Is Overissa, mutta yhteyttä näihin sloganin keksimiseen ei tiedetä) lokakuussa 1971, kun hän valmisteli joulukappaleen kotidemoa hotellissaan New Yorkissa. John ja Yoko asuivat tässä St. Regis Hotellissa tuohon aikaan. Tämän ensimmäisen demon äänittämiseen Yoko ei osallistunut ollenkaan, joten hänen panoksensa laulunkirjoittamiseen on ollut kiistan aihe. Yleensä hänelle on ollut tapana antaa puolet laulun kirjoittamisen ansioista.

Johnin tarkoituksena oli tätä kappaletta kirjoittaessa jatkaa rauhan puolesta kampanjoimisen sanomaa, jota hän oli kokeillut jo aiemmissa lauluissa Give Peace A Chance ja Power To The People. Johnin lyriikoissa oli Vietnamin sodan vastaisesta tarkoituksestaan huolimatta sellainen sanoituksellinen yksinkertaisuus, jolla sanoma tehtiin ymmärrettäväksi kaikille ihmisille kansalaisuudesta riippumatta. Happy Xmas (War Is Over) kappaleen sanat ylistävät ihmisyyttä ja toisista huolehtimista sekä vastustavat sortoa, väkivaltaa ja sotia. Sanoma, jonka ihmiset ympäri maailmaa saattoivat ymmärtää samalla tavalla. Vuoden 1980 vapaasti suomentamassani haastattelun pätkässä John kertoo kappaleen viestistä: 

"Happy Xmasin minä ja Yoko kirjoitimme yhdessä. Siinä sanotaan 'Sota on ohi jos haluat niin'. Se oli edelleen se sama viesti – idea siitä, että me olemme yhtä vastuullisia kuin se mies, joka painaa nappia. Niin kauan kuin ihmiset kuvittelevat jonkun tekevän sen heille, ja että heillä ei ole mitään kontrollia asioihin – silloin heillä ei todella ole mitään kontrollia."

Kappaleesta äänitettiin lokakuun lopulla uusi demo Yokon kanssa uudessa kodissa Greenwich Villagessa New Yorkissa. Tässä vaiheessa John toi mukaan avuksi legendaarisen tuottajan Phil Spectorin. Näissä lokakuun lopun sessioissa äänitettiin kappaleen vokaaliosuudet, joihin kuului 30 lapsesta koostunut Harlem Community Choirin panos laulun vaikuttavalle kuorotaustalle. John olisi halunnut Klaus Voormanin bassoon, mutta hänen lentonsa Saksasta myöhästyi ja hänen osuutensa soitti paikalle pestattu studiomuusikko. Kappaleen melodia ei ollut suinkaan Johnin keksimä. Hän ja Phil Spector väittivät melodian perustuvan Spectorin vuonna 1961 tuottaman The Paris Sistersin hittiin I Love How You Love Me. Kuitenkin lienee aika selvää, että melodia on otettu vanhasta amerikkalaisesta kansanlaulusta Stewballista ja sen Peter, Paul and Maryn versiosta. Alkuperäisen version alussa Yoko kuiskaa: "hyvää joulua Kyoko" ja John: "hyvää joulua Julian" viitaten heidän aiempien avioliittojensa lapsiin. Myöhempien julkaisujen painettuihin lyriikoihin kirjoitettiin virheellisesti Johnin ja Yokon toivottavan hyvää joulua toisilleen. Happy Xmas (War Is Over) ei ilmestyessään joulukuussa 1971 Yhdysvalloissa päässyt listoille eikä ollut siten mikään menestys johtuen pääosin singlen vähäisestä markkinoinnista. Kappale julkaistiin briteissä vasta vuoden päästä (oli kiistaa Yokon osuudesta laulunkirjoittamiseen) jouluna 1972  ja sai siellä jo huomattavaa listamenestystä. Lennonin murhan jälkeen jouluna 1980 kappale julkaistiin uudelleen, jolloin se nousi brittien listakakkoseksi. Tämän jälkeen se on kohonnut jouluiseksi klassikoksi ympäri maailman. 

Joulu on todella aikaa, jolloin kiireen ja työnteon uuvuttamilla ihmisillä on hetki pysähtyä ja pohtia samalla myös maailman tilaa. Miten ihmiset voivat? Mihin suuntaan haluamme maailmaa viedä? Ja ennen kaikkea: mitä juuri minä voin tehdä? Johnin ajaton sanoma on tämä: vastuu maailmasta on meidän ja vain meidän harteilla. Niin kauan kuin sysäämme vallan jollekin toiselle taholle, joka päättää meidän puolestamme, niin kauan päätökset eivät ole meidän päätöksiämme. Vain yhdessä voimme aidosti vaikuttaa ja vain yhdessä voimme saada aikaan maailmaan todellisia muutoksia. Jouluna meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus rauhoittumiseen ja ympärillämme olevan maailman tilan arvioimiseen. Uusi vuosi on tulossa ja kaiken voi jälleen aloittaa alusta, joten pidetäänhän huolta toisistamme, eiks vaan.

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=z8Vfp48laS8

Kappaleen myöhemmin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa koostettu musiikkivideo:

http://www.youtube.com/watch?v=yN4Uu0OlmTg

Vuoden 1998 John Lennon Anthology cd-boksilla julkaistu raakamiksaus:

http://www.youtube.com/watch?v=D-r83yckhpA

Melodian alkuperä:

The Paris Sisters - I Love How You Love Me (1961):

http://www.youtube.com/watch?v=lwGSKea-lGw

Peter, Paul and Mary - Stewball:

http://www.youtube.com/watch?v=hXdQB-mR4tg

Bonus! Maroon 5:n uudempi tulkinta kappaleesta:

http://www.youtube.com/watch?v=urN9dzCnHiU

The Guardianissa julkaistu arkistohaastattelu kappaleen äänitysessioista vuodelta 1971:

http://www.theguardian.com/music/musicblog/2011/dec/13/john-lennon-christmas-rocks-backpages

Musiikkijoulukalenterin luukku 20#

Vesa-Matti Loiri - Sydämeeni joulun teen (1988)

Kaikkien aikojen suomalainen joululaulu – nyt ja aina. Kappale kuuluu myös suomalaisen joulun kaikkein puhkikulutetuimpiin klassikoihin ja jakaa varmasti mielipiteitä. Loirin ääni on varmasti lähes kaikille suomalaisille tunnistettava. Hänen laulutapansa taiteilee yli menevän falskin paatoksen ja harvoin saavutettavan tekstin sisimmän tunteen välittämisen rajamailla. Tässä nimenomaisessa taiteilussa Loiri onnistuu hienosti ja on jättänyt pysyvät musiikilliset jäljet jokaiseen kokemaani jouluun. Sydämeeni joulun teen ei ole siinä mielessä hiljaisen harras kuin esimerkiksi Silent Night, vaan se on kohoavine kertosäkeineen aivan omanlaisensa teos. Huilut soivat heleän kauniisti ja Loirin ääni pääsee täysiin oikeuksiinsa etenkin tunteellisessa kolmen lauseen kertosäkeessä, joka on sekä omakohtaisen uskon että kristinuskon sanoman ylistystä. Kappaleen sävelsi iskelmänikkarina tunnettu Kassu Halonen ja sanoitusten takaa löytyy Vexi Salmi – menestyneitä pitkän linjan suomalaisia musiikkivaikuttajia puuhasi siis tämän produktion takana. Lopputulos on ollut joulun ajan radioiden soitetuinta musiikkia aina ilmestymisestään saakka. Täysin suomalaisin voimin tuotettu kappale oli 1980-luvun lopulla jotain täysin uutta panosta kuunnelluimpien joululaulujen vanhaan kaanoniin. Laulun kansainvälisestä menestyksestä en ainakaan itse ole kuitenkaan tietoinen. Sydämeeni joulun teen onkin jotain meidän suomalaisten ikiomaan joulun musiikkiperinteeseen olennaisesti kuuluvaa. Se on kappale, jonka kuulemiselta joulun aikaan ei vain voi välttyä. Sen voimallinen sanoma tulvii kaikkialta ja ilmoittaa meille erään tietyn juhlapyhän tulon. Ilman sitä suomalainen joulu ei vain kertakaikkiaan voisi täydellisesti välittyä. 

Loirin jouluisesta tuotannosta peräti kolme kappaletta pääsi mukaan tälle listaukselle, mikä kertonee paljon omasta ihailustani kyseistä artistia kohtaan (ei ulotu vain miehen musiikillisiin ansioihin). Vesa-Matti Loirin taiteilijaura aina väkevistä draamatulkinnoista koko kansan naurattamiseen saakka ei ole jättänyt juuri ketään kylmäksi. Hän onkin suomalaisista taiteilijoista asemansa puolesta aivan omassa kastissaan. Levytysurakin kattaa paljon. 1970-luvun ensilevytys 4 + 20 oli psykedeelinen jazzpläjäys ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Eino Leinon Elegiat ja Tyyne -hahmon Pimpeli pompelit ovat vain tuntuneet sovittuvan helpon tuntuisesti tämän armoitetun viihdyttäjän ja taiteilijan harvinaisen laajaan kavalkadiin. Loirin tuotannossa on kiehtovan monta puolta ja tietyllä tapaa juuri Sydämeeni joulun teen kiteyttää hänen vakavan tulkitsijan roolinsa kaikkein ikimuistoisimmalla tavalla. Tämä Loirin ainutlaatuisella karismalla kuorrutettu alkuperäisversio on juuri se, joka varsinaisesti antaa joululle mahdollisuuden tulla sydämeen – ilman varsinaisen tekemisen tarvetta. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=jqGgpLVy2vI

Bonus! Loiri esittää kappaleen elävän arkiston taltioinnissa vuoden 2001 kirkon joulukonsertista. Kristillisten ihmisten mielestä kappale on harhaoppinen, sillä heidän mielestään sydämeen ei voi tehdä joulua itse, vaan se tulee jostain korkeammalta. Sydämeeni joulun teen on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa vanhojen joululaulujen rinnalla suomalaisten ikisuosikkina: 

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vesa-matti_loiri_sydameeni_joulun_teen_26631.html#media=26632

Musiikkijoulukalenterin luukku 19#

Bing Crosby - White Christmas (1942)

Irving Berlin (1888–1989) – lauluntekijä Jumalan armosta – sai 1940-luvun alussa tehtäväkseen säveltää musiikit uuteen Hollywood-elokuvaan Holiday Inn. Berlinin ajatuksena oli säveltää kappale jokaiseen juhlapyhään ja joulusta kertovasta tulisi elokuvan kohokohta. Tarinan mukaan Berlin oli erään valvotun yön jäljiltä sanonut sihteerilleen seuraavat sanat: "Tartuhan kynään ja kirjoita tämä kappale ylös. Olen juuri kirjoittanut parhaan koskaan kirjoittamani laulun – eikun parhaan kenenkään koskaan kirjoittaman laulun." Tuo kyseinen kappale oli nimeltään White Christmas. Kappale sai veroisensa esittäjän tuoreeltaan Bing Crosbysta – melkein nelikymppisestä supertähdestä. Crosbyn ura 1930-luvulla oli ollut erittäin menestyksekäs – mutta tästä nimenomaisesta joululaulusta tulisi hänen uransa kohokohta ja huipentuma – sen ehdottomasti kirkkain kruunu; laulu, joka kiteyttää yhden 1900-luvun tunnetuimman amerikkalaisen äänen pitkän uran. Berlin kirjoitti sanat ylistäkseen vanhan ajan joulua valkeuden keskellä. Kappaleen sanat ovat hyvin yksinkertaiset ja koostuvat vain kolmestä säkeistöstä – muuta maailman tunnetuimpaan joululauluun ei tarvittu. 

Crosby esitti kappaleen radiossa jo jouluna 1941, mutta tämä ei herättänyt vielä mainittavampaa huomiota. White Christmas julkaistiin levytettynä vasta seuraavan vuoden kesällä albumilla yhdessä muiden Holiday Inn elokuvan kappaleiden kanssa. Se jäi aluksi etenkin elokuvan toisen hitin Be Careful, It's My Heart varjoon. Kuitenkin syksyllä 1942 White Christmas alkoi jo saada osakseen listamenestystä ja etenkin toisessa maailmansodassa palvelleet amerikkalaiset sotilaat ottivat sen rintamilla hyvin vastaan. Yhdysvaltojen armeijan radio ja televisiopalvelu AFN:n tiloihin sanotaan tulvineen postia sotilailta, jotka toivoivat kuulevansa kappaletta. Berlinin sanoitusten melankoliset ja lohdulliset kielikuvat kodista saivat aikaan voimakasta vastakaikua kotiaan ikävöivissä sotilaissa. Seuraavien vuosien aikana kappaleen singlen myynti kohosi mammuttimaisiin mittoihin ja Guinnesin Ennätysten kirjan mukaan se on yli 50 miljoonan kappaleen maailmanmyynnillä kaikkien aikojen myydyin singlejulkaisu koskaan. Elokuvassa Holiday Inn Crosby esittää kappaleen pianolla yhdessä näyttelijä Marjorie Reynoldsin kanssa (tosin Reynoldsin osuuden dubbasi laulaja Martha Mears) ja White Christmas voitti vuoden 1942 parhaan elokuvalaulun Oscar-palkinnon. Laulun ovat levyttäneet yli 500 eri artistia, eikä liene toista yhtä useasti levytettyä joululaulua olemassa. Suomessa sanat käänsi maineikas eri salanimillä työskennellyt Tapio Kullervo Lahtinen (sanoittanut myös Kulkuset). Täällä kappale tunnetaan nimellä Valkea joulu. Mikään ei kuitenkaan peittoa Bing Crosbyn alkuperäistä tulkintaa, joka yhdistää upeasti joulun taian vangitsevaan kappaleeseen myös aitoa 1940-luvun Hollywoodin kulta-ajan glamouria ja ajatonta eleganssia. Minun listallani kappale on sijalla kuusi, mutta jos kysytään valtaosalta maailman väestöstä (etenkin englanninkieliseltä osalta), on kyseessä se yksi ja ainoa – maailman paras joululaulu. 

Kuuntele kappale tästä:

Alkuperäinen vuoden 1942 levytys, joka pian kärsi jonkin verran äänen laadussa, joten Crosby päätti äänittää kappaleen uudelleen vuonna 1947.

1942:

http://www.youtube.com/watch?v=Sp7-eeeZrGI

1947:

http://www.youtube.com/watch?v=OAR7uw-34RA

Bonus! Kohtaus elokuvasta Holiday Inn kera Crosbyn ja Reynoldsin. Oscarin arvoinen esitys:

http://www.youtube.com/watch?v=9gW2UH14pug

Bonus II! Vuonna 1954 Crosby lämmitteli kappaleen uudelleen musikaalielokuvaan 'White Christmas' yhdessä Danny Kayen kanssa:

http://www.youtube.com/watch?v=7S-IidmcSN8 

Musiikkijoulukalenterin luukku 18#

The Brian Setzer Orchestra - O Holy Night (2002)

O Holy Night on vain kertakaikkisen upea teos. Siinä yhdistyvät tunnelmallisuus, hartaus, joulun henki sekä juhlamielen kohotus kymmenenteen potenssiin. Hienoin kuulemani versio tästä vanhasta klassikosta on amerikkalaisen rockabillya ja big band jazzia tyylikkäästi yhdistelevän Brian Setzer Orchestran käsialaa. Karismaattinen liuhuletti Brian Setzer leveine kitaroineen vangitsee orkesterin säestyksellä todella onnistuneesti O Holy Nightin keskeisimmän hengen ja tuo sen samalla tähän päivään. Etenkin voimalliset rummut ovat suuressa roolissa ja tehostavat hienosti kappaleen lyriikoiden juhlimaa kristuksen syntymän ylistystä. Sanoitukset pohjautuvat ranskalaisen viinikauppiaan Placide Cappeaun runoon Minuit, chrétiens (keskiyö, kristityt) vuodelta 1847. Cappeau pyysi ystäväänsä Adolphe Adamia laatimaan runoon sopivan sävellyksen ja saarnaaja John Sullivan Dwight laati englanninkielisen käännöksen hieman myöhemmin. Sittemmin kappale on kohonnut joulustandardiksi ympäri maailmaa ja sen ovat levyttäneet etenkin lukuisat amerikkalaiset artistit Bing Crosbysta Whitney Houstoniin. 

1980-lukulaisen rockabillypoppoon Stray Catsin nokkamies Brian Setzer big band orkestereineen kuitenkin tekee mielestäni ikimuistettavan suorituksen omalla versiollaan, joka julkaistiin bändin joulualbumilla Boogie Woogie Christmas vuonna 2002. Muuten ärhäkän tanssittavia kappaleita pääasiassa julkaisevan yhtyeen katalogissa O Holy Night on yllättävän maltillisesti toteutettu alkuperäisen kappaleen tunnetta mukaillen. Rockabilly ei loistele tässä kappaleessa, mutta Setzerin tumma ääni ja sähkökitarointi tuo vahvasti mieleen rock n' rollin juuret ja etenkin Elviksen. Ihmettelenkin vain miksei Jorma Kääriäinen ole tietääkseni koskaan levyttänyt tätä Agentsin kanssa; kappale nimittäin sopisi upeasti tämän samanhenkisen suomalaispoppoon levytettäväksi. Brian Setzer on toisaalta kuitenkin toteuttanut tämän idean jo tietyllä tavalla ylittämättömästi. Vapahtajan syntymäyön ylistyslaulu kohoaakin yhdeksi kaikkien aikojen tunnelmallisimmista ja parhaimmista jouluhymneistä kautta aikojen. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=srcym0hp3-c

Bonus! Liittymättä jouluun varsinaisesti mitenkään laitan tähän kuitenkin oman suosikkini The Brian Setzer Orchestralta. Hienosti svengaava kappale Straight Up löytyy Jim Carreyn tähdittämän The Mask (1994) leffan soundtrackilta:

http://www.youtube.com/watch?v=homDF1tDoQo

Musiikkijoulukalenterin luukku 17#

Vesa-Matti Loiri - Tonttu (1988)

Jouluun on enää viikko aikaa ja myös musiikkijoulukalenteri alkaa jo kääntyä kohti loppusuoraa – ja sitä myöten kohti joululaulujen parhaimmistoa. Tonttu on toinen kappale jo aiemmin mainitulta Loirin klassikkojoulualbumilta Sydämeeni joulun teen vuodelta 1988.  Harras sovitus luo jo ensisekunnista alkaen sopivan tunnelman tähän suomalaisten rakastamaan kappaleeseen. Kiinnostavinta ja mieleenpainuvinta jo vuosikymmeniä jouluna kuunnellussa laulussa on sen tunnelmalliset sanat, jotka ovat suomenkielinen käännös ruotsalaisesta klassikkorunosta Tomten. Ruotsalaisen runoilijan Victor Rydbergin (1828–1895) runo Tomten julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsalaisessa viikkolehdessä Ny Illustrerad Tidningissa vuonna 1881. Suomennoksen käänsi  kirjailija Valter Juva (1865–1922). Käännös on joko julkaistu Sata runoa -teoksessa 1916 tai vasta 1945 (en ole aivan varma). Hienon sävellyksen runoon loi tuntemattomaksi jäänyt Lyyli Wartiowaara-Kallioniemi. Tonttu vaeltelee talvisessa yössä kartanossa, pihamailla, ladossa, aidassa ja puodeissa – pitää huolta isäntäväestänsä ja varjelee heidän syvää untaan. Itse hän ei unesta saa kiinni, sillä mieltä askarruttavat maailman suuret kysymykset: mistä kaikki tulee ja minne menee? Loirin voimakas tulkinta antaa tällekin tekstille hengen ja sielun. Valter Juvan käännös on  kieleltään vanhahtavaa ja toimii hyvin joulun kontekstissa. Itse jouluahan kappaleessa ei mainita - ainoastaan tonttu ja talviyö. Tontuthan saattoivat olla talonvahtina läpi vuoden. Jokin ajaton taianomaisuuden henki kuitenkin pakottaa mieltämään kappaleen yön nimenomaan jouluyöksi (tai sitten vahva radiosoitto). Jouluun tuntuu ainakin itselle liittyvän usein jonkinlainen menneeseen katsomisen tarve (tulevalla historian opettajallahan ei tällaisia hetkiä monesti tapahdu) johtuen varmaan osittain siitä, että joulun taika tuntui vahviten tietysti lapsen vilpittömällä mielellä varustettuna 1990-luvulla. Tontussa kiteytyvät kauniilla tavalla monet suomalaisen joulun symbolit: hiljentyminen, hämärä, maalaistalo, taianomaisuus, lumi, luonto. Lapsuuden joulut maaseudulla mummolassa piirtyvät lämpimästi mieleeni joka kerta, kun kattojen päällä on lunta ja tonttu ei vaan saa unta. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=V8xb5uywGsY

Bonus! Suomalainen folk-yhtye Finntrio levytti kappaleen vuonna 1969. Ainakin youtube-videon tekijä kertoo levytyksen olevan alkuperäinen kappaleesta:

http://www.youtube.com/watch?v=oVuOO8QZIv8

Musiikkijoulukalenterin luukku 16#

Juice Leskinen - Sika (1980)

Juhani "Juice" Leskinen (1950–2006) oli armoitettu sanataitelija, runoilija, suomentaja ja muusikko, jonka levyjä on myyty Wikipedian mukaan jopa yli puoli miljoonaa kappaletta. Hänen laulunsa Sika  kuuluu ehdottomasti vaihtoehtoisten suomalaisten jouluklassikoiden kaanoniin. Se julkaistiin Juicen Slam yhtyeen joulualbumilla Kuusessa ollaan vuonna 1980 ja on siitä saakka soinut jouluradioissa läpi vuosikymmenien. Hauskoin ja nokkelin riimein ryyditetty tarina kertoo siitä, kuinka tavallinen perhe valmistautuu joulunviettoon kuola suupielistä valuen. Suomalainen joulu on paitsi lahjojen, kuusen ja Jeesuksen syntymäjuhla myös ennen kaikkea ruoan juhla. Joulun ruoista tärkein on tietysti tuo perheen ikioma lemmikkipotka, jonka silavasta hyllyvä masu houkuttelee joulun aikaan sinappia päällensä. Kappaleen perhe on aloittanut sian kasvattamisen joulupöytään jo toukokuussa, jolloin sitä aletaan lihottaa ja kasvattaa sopivan muhkeaksi. Kun viimein koittaa marraskuu, saa veitsen teroittaa ja lyödä turvonneen possun lihoiksi. Ai, että mikä makuelämys koittaakaan, kun perheen isukki vihdoin saa joulupöydän antimiin sen korkeimman kruunun eli rasvaa tirskuvan mehevän kinkun. Viimein saa löysätä housunnappia ja herkutella mielin määrin. Jouluna sikaa mä muista en. Vain kinkkua vahtaan himoiten!

Pinnalta kuunneltuna huvittava sian syönnin ylistys kääntyy upean taitavasti Juicen käsissä hienovaraiseksi ironiaksi. Yksi säkeistö paljastaa todellisen jokajouluisen vatsaa vellovan näyn: Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää. Kadulla adventti sohjoa kyntää. Joku ihmistä katsoo, kääntää pään, kun ihminen rypee läävässään.  Joulun tarkoitus on suurelle massalle ollut jo iät ja ajat tarjousten perässä juoksentelua, lahjastressiä, loputonta paikkojen puunausta ja yltäkylläisen ruoan määrän haalimista. Kaikki tämä suomalaisen joulun vähemmän mairittelevampi puoli kiteytyy hienolla tavalla juuri pöydällä lepäävään kinkkuun. Juice rinnastaa ihmisen ja sian elämän, eikä näiden kahden välillä tietystä näkövinkkelistä katsoen niin kovin suurta eroa taida olla. Älykäs lemmikkipossu on perheen ystävä, kunnes makuhermoja alkaa tiettyyn vuodenaikaan kutkutella liikaa ja ponteva potka päätyy tapettavaksi: Sika, se kuulan kalloon saa. Sika, sen setä teurastaa. Sika, ja setä verta juo. Sika, se joulumielen tuo. Juicen hulvaton klassikko on paikkansa ikimuistoisten joululaulujen joukossa ansainnut. Sitä kuunnellessa sekä naurattaa että hävettää, sillä ihminen on sitä mitä hän syö. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=j-CuPDYB9UM

Bonus! Elävässä arkistossa on arkistojen aarteena pätkä Hectorin juontamasta tv-ohjelma Tuubista, jossa Juice esittää kappaleen tuoreeltaan miesköörin kanssa jouluna 1980:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/juice_leskinen_sika_26309.html#media=26313

Bonus II! Itselle muistettavampi ja riemukkaampi video kappaleesta on Kummelien joulujaksosta vuodelta 1994:

http://www.youtube.com/watch?v=RQDe58gSUjA

Musiikkijoulukalenterin luukku 15#

Frank Sinatra - Silent Night (1957)

Alunperin Itävallassa vuonna 1818 sävelletty Silent Night (Jouluyö, juhlayö) kilpailee oikeutetusti maailman tunnetuimman ja rakastetuimman joululaulun tittelistä. Silent Nightin perusvire on hyvin uskonnollinen ja harras. Kappaleen sanoitukset ylistävät pyhän vapahtajan eli Kristuksen syntymää ja ovat sikäli hyvin kristinuskon jouluun kuuluvat. Silent Night on kuitenkin uskonnollisuuden asteesta riippumatta mielestäni täydellinen joulun viettoon liittyvän hiljentymisen ja rauhoittumisen ylistyslaulu. Se on ehdoton vastapaino maallisille ja kaupallisille joululauluille ja tuo jälleen mieleen joulun sanoman dualistisen merkityksen; joulu, joka joillekin on suuri kulutuksen ja tavaroiden saannin ylistys, on toisille harras hengellinen hiljentymisen juhla. Silent Night esitettiin ensi kerran jouluaattona 1818 Pyhän Nikolauksen kirkon keskiyön messussa Obendorfin kylässä Itävallassa. Sanat olivat nuoren papin Joseph Mohrin käsialaa ja sävellyksen loihti paikallinen urkuri Franz Xaver Gruber. Alkuperäinen sävellys oli hieman nopeatempoisempi, mutta sitä hidastettiin myöhemmin tunnettuun versioon, jonka ovat sittemmin levyttäneet lukemattomat eri artistit. 

Silent Night kaipaa tulkitsijakseen tummasävyistä karismaattista ääntä, joka kykenee välittämään kappaleen tunteen oikealla arvokkuudella. Tämän tehtävän hoitaa taatulla tyylillä yksi amerikkalaisen 1900-luvun poptaivaan suurimmista laulajaikoneista: Frank Sinatra (1915–1998). Frankin toinen vuosikymmen menestyksen tiellä tarjosi viimein 1957 hänen ensimmäisen kokopitkän joulualbuminsa A Jolly Christmas From Frank Sinatra, jonka päättää yksinkertaisen kaunis Silent Night. Kuin suoraan 1940-luvun Disney-elokuvista napatut kuorot hoitavat kappaleen taustan klassisen vastaansanomattoman kauniisti. Frankin ääni loistaa kirkkaana kuin hengellisen hehkun täyttämä majakka keskellä talven läpitunkemaa pimeyttä. Nostalginen 1950-luvun tuotanto ei mielikuvituksellisella sovituksella paistattele, vaan luottaa yksinkertaisuuden tuomaan kauneuteen. Sellaista sovitusta juuri Silent Nightin lyriikat ja melodian hartaus erityisesti kaipaavat. Kynttilän liekkien lepattaessa ja illan pimentyessä on jouluaattona hyvin syödyn aterian jälkeen parasta sulkea silmät ja antaa vanhan kunnon Frankien kertoa siitä joulun toisesta merkityksestä – kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=OvJ1HlJCd9Y

Bonus! Sinatra levytti kappaleen uudelleen vuonna 1991 hyväntekeväisyysalbumille jo ollessaan hyvin vanha ja sairas. Lopputulos on koskettava vanhan mestarin uudelleentulkinta:

http://www.youtube.com/watch?v=1JbD-a_8sz0

Musiikkijoulukalenterin luukku 14#

Sing Song Sisters - Nisse-polkka (1957)

Etenkin maalla asuessa vanhemmilla oli tapana kuunnella paljon radion kevyitä iskelmäkanavia ja etenkin joulun aikaan sieltä tuli pelkkiä suosittuja suomalaisia joululauluja aina rasittavuuteen saakka. Jossain vaiheessa 2000-luvun puoliväliä aloin kiinnittää huomiota yhteen usein kuultuun joulurallatukseen, jossa oli jotenkin poikkeuksellisen kekseliäät ja tarttuvat sanat. Hypnoottisesti ne alkoivat painua tajuntaan ja kappaleen nimi ja esittäjä oli pakko kaivaa esiin. Sing Song Sisters on mysteerinen suomalainen naislaulutrio 1950-luvulta, joka levytti vain muutamia kappaleita. Trion kokoonpano pysyi pitkään tuntemattomana, kunnes heidän henkilöllisyytensä selvitettiin vasta paljon myöhemmin. Sävellys on tanskalaisen Köie Henningin käsialaa ja ikimuistoiset suomalaiset sanat riimitteli Sauvo Puhtila (Saukki). Lasten joululauluksi Nisse-polkka on mielestäni poikkeuksellinen ja siksi ehdottomasti joululaulujen listalla korkealla paikalla. Juuri Saukin taiturimaiset lyriikat eläinten joulujuhlista tekevät tästä kappaleesta niin ikimuistoisen ja jouluun lähtemättömästi kuuluvan. Jokainen rivi on ahdettu täyteen erinomaisen upeasti soljuvia riimittelyjä (vertaisin hienoudessa jopa Lauri Viitaan) ja kokonaisuus pysyy kuitenkin koossa kuin ihmeen kaupalla. Jos nimenomaan on iloisten joululaulujen ystävä, on Nisse-polkka ehdoton helmi. Kappale kuvastaa mielestäni hienosti sitä tosiasiaa, kuinka korkeatasoista suomenkielinen lastenkulttuuri voi parhaimmillaan olla. Edesmennyt Matti Ranin kertoi Ylen Mansikkapaikka -ohjelmassa kuinka hän ei ole koskaan ymmärtänyt monien teatterintekijöiden väheksyvää suhtautumista lastenkulttuuriin. Se on nimittäin äärimmäisen vaikeaa – etenkin jos pyrkii luomaan jotain todellisen rakastettavaa. Nisse-polkasta on levytetty lukuisia versioita, ja sen sanojen täydellisesti yhteen pötköön laulaminen muistin varassa (ainakin keikoilla) ilman kielen solmuuntumista on täytynyt olla laulajille todellinen haaste (kokeilkaa itse). Sing Song Sistersin levytys edustaa minulle sitä ainoata ja oikeata versiota tästä kappaleesta. 1950-luvun viaton harmoniasointi yhdistettynä taidokkaisiin sanoituksiin luo jäljittelemättömän kokonaisuuden, joka tuo tullessaan takuuvarman joulumielen. Alla ovat vielä kappaleen sanat kokonaisuudessaan:

On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.

Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,

kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen.

Kas, nythän on joulu, ja nythän on joulu, ja nythän on joulu taas

ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas.

Ja valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on, 

ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon.

Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis.

Puuroa täynnä on saavit ja kiulut, tanssihin tahtia antaa viulut.

Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.

Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

Musti ja Mirri ja pikkuinen Pirri on riihelle saapuneet,

ja Pupulan kiltit ja pienoiset piltit on leikin jättäneet.

Nuo tähtien lyhdyt ne paikalle kutsuvat polkua valaisten;

on Nallekin noussut maistamaan nyt puuroa tonttujen.

Nyt läävästä saapuvat Nisset ja Nassut apilan lehti suus,

on hiirellä lapsia mukanansa kaksikymmentäkuus.

Voisilmässä puuron ne itseään peilaa ja viiksiä vääntelee,

ja varpusrouvat tyytyväisenä oksilla ääntelee.

Hupsis tupsis, Nisset ja Nassut, nyt polkassa nousevat käpälät ja tassut.

Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet on vaarassa jäädä alle.

Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.

Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään kun joulu on!

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=0t3htEi39wY

Bonus! Rohkeat  pienet sisarukset Jaana ja Tiina Tynell esittävät myös hienosti Nisse-Polkan Danny Kayen juontamassa ohjelmassa vuonna 1971. Huomatkaa erityisesti siskosten hilpeyttä herättävät "hieman huonompinäköisemmillekin" soveltuvat silmälasit:

http://www.youtube.com/watch?v=GLScEZs25Z4

Musiikkijoulukalenterin luukku 13#

Vesa-Matti Loiri - Varpunen jouluaamuna (1988)

Listan ensimmäinen suomalainen joululaulu on ollut olemassa Vesku Loirin ikimuistoisena versiona suomalaisten joulutoivelistoilla jo synnyinvuodestani lähtien. Suomalainen joulu on yleensä pimeyden täyttämää aikaa ja kauniit melankolian sävyiset kappaleet ovat juuri niitä, joita suomalaiset yli kaiken rakastavat. Verkkomedia Nuorgamin kirjoittaja Lauri Kemppainen lainasi hienosti ruotsalaisen rockbändi Kentin melankoliasta puhuessaan tanskalaisen 1800-luvun filosofi Soren Kierkegaardin kuvausta melankoliasta suruun verrattuna: "surussa ja tuskassa ei ole sitä ristiriitaa, joka on tyypillistä melankolialle ja raskasmielisyydelle, ei sitä monimielisyyttä, joka on melankolian suloa". Juuri monimielisyyden sulo läpitunkee tajuntaan Loirin vahvaa tulkintaa kuunnellessa. Sanoitukset ovat Zacharias Topeliuksen käsialaa runosta Sparven på julmorgonen (1859). Sanoista on kerrottu kuvastuvan Topeliuksen oman vuoden ikäisenä kuolleen Rafael pojan menettämisestä johtunut suru. Rafael kuoli kirjailijan syliin runon kirjoittamista edeltävän vuoden keväällä. K. A. Hougberg teki runon suomennoksen 1874 ja Otto Kotilaisen sävellys ilmestyi vuonna 1913. Tämän jälkeen kappaleen ovat levyttäneet lukuisat suomalaiset artistit. Topeliaaniset sanat sopivat erityisen hienosti juuri Vesa-Matti Loirin kavalkadiin. Loirilla on mielestäni taiteilijana ainutlaatuinen tunteiden välittämisen kyky tulkitessaan juuri suomalaisia vanhoja surumielisiä tekstejä (Eino Leino, Helismaa). Hänen tulkinnastaan kaikuvat vahvat tunteet, jotka ylittävät normaalin kaihomielisyyden ja raskaan surun rajaviivat ja tuovat melankolialle ominaisen toivon ja kauneuden esiin ainutlaatuisen jäljittelemättömällä tavalla. 

Vuonna 1988 julkaistiin Loirin joulualbumi Sydämeeni joulun teen, joka suomalaisten musiikkituottajien kattojärjestö IFPI:n mukaan on Suomen kaikkien aikojen 9. myydyin levy ja myös kaikkien aikojen myydyin suomalainen joululevy. Varpunen jouluaamuna on yksi niitä albumin ikimuistoisia klassikoita, joiden kuulemiselta joulun aikaan ei ole voinut välttyä, jos vähänkin on radiotaajuuksia mennyt aukaisemaan. Hämärtyvän jouluaaton hartaaseen tunnelmaan ei juuri parempaa suomalaista taustamusiikkia voisi kuvitella. Lumihiutaleet leijailevat huurtuneen ikkunalasin takana tähtien täyttämää pimeää iltataivasta vasten ja enkelikellot soittavat hiljaista kaihoaan. Joulu on hartauden ja rauhan juhla ja silloin kylmissään oleva koditon varpunenkin saa lopulta siemenen. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=7-hs_L3AYXk

Bonus! Loiri esittää kappaleen Youtuben mukaan Spede Show:ssa jo vuonna 1986:

http://www.youtube.com/watch?v=g6v1JIqHoAA

Vertailun vuoksi vielä Johanna Kurkelan versio. Pianossa Olli Ahvenlahti:

http://www.youtube.com/watch?v=T5Us4svCwXQ

Musiiikkijoulukalenterin luukku 12#

John Williams - We Wish You A Merry Christmas/ End Title (1990)

Joulukalenterin puolivälissä on paikallaan jälleen istahtaa alas, ottaa kätöseen kupillinen höyryävää kaakaota – sulkea silmät ja rauhoittua hetkeksi. Joulun musiikkivalinnat määrittyvät usein pitkälti oman henkilökohtaisen lapsuuden nostalgian kautta – niin myös tällä kerralla. Ainakin itselle suomalaisena 1990-luvun maaseudulla eläneenä lapsuuden jouluihin liittyi vahvasti paitsi kuusen koristelu, joulukirkko ja herkullinen ruokapöytä – myös televisio-ohjelmat. Kokoillessani joululevyä vuonna 2004 löysin miellyttävän kappaleen Yksin kotona -leffan soundtrackin loppupuolelta. Soundtrackin viimeinen raita We Wish You A Merry Christmas/End Title tuntui jotenkin kiteyttävän hienolla tavalla kaikkien lapsuuden amerikkalaisten jouluhömppäelokuvien nostalgisen tunnelman muutamaan minuuttiin. Ensin lauletaan voimallisesti yhtä ikonista joululaulua ison kuoron kera, sitten legendaarisimmista legendaarisimman elokuvasäveltäjä John Williamsin (Star Wars, Indiana Jones, Jurassic Park) eeppinen orkesteri pääsee valloilleen mahtipontisuuden ja liiallisen lapsellisuuden rajoilla leikittelevään väliosaan, jonka jälkeen jälleen rauhoitutaan kuuntelemaan hetkeksi lapsikuoroa ja koko elokuvan kaunista tunnussävelmää Somewhere in My Memory. Oma kiinnostus klassiseen musiikkiin oli tähän aikaan vielä varsin idullaan ja tällaiset kappalevalinnat omilla sekalevykokoelmilla olivat aika poikkeuksia. Tämä kappale tuntui kuitenkin istuvan kokonaisuuteen miellyttävästi ja tuovan mukavaa tasapainoa muulle pop- ja rockpainoitteiselle joulumusiikille. 

Kaikki nuoret suomalaiset muistavat elokuvasarjan Yksin kotona ensimmäisen osan vuodelta 1990. Siinä silloin vielä tuore lapsitähti Macaulay Culkin esitti kahdeksanvuotiasta pikkupoikaa Kevin McCallisteria, jonka vanhemmat unohtavat vahingossa kotiin lähtiessään joulunviettoon Pariisiin. Aluksi yksinolosta innostunut Kevin saa pian tuta kuinka vaarallista yksinäinen elämä kaupungissa onkaan, kun Daniel Sternin ja Joe Pescin esittämät ikimuistoiset varkaat päättävät murtautua Kevinin kotiin jouluaattona ja ryöstää talon arvotavarat. Onneksi poika kuulee sattumalta varkaiden suunnitelmat jo ennakolta ja osaa varautua. Kevin asettaa talon täyteen ansoja ja hulvaton kohtaus toisensa perään seuraa, kun ryöstäjät yrittävät murtautua taloon saaden vammoja toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Elokuvan soundtrackin viimeisen kappaleen We Wish You A Merry Christmas on klassinen englantilainen joululaulu, jonka alkuperä Wikipedian mukaan pohjaa aina 1500-luvulle saakka. Sanoitukset perustuvat vanhaan länsi-englantilaiseen perinteeseen: varakkaalla väellä oli jouluaattona tapana jakaa herkkuja joululauluja laulaville lapsukaisille. Näin vanha perinne ja uusi moderni joulun aika yhdistyvät tässä kauniissa elokuvamusiikissa. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=ozxmgH5BEaM

Bonus! Muutamia kohtia elokuvasta rosvojen yrittäessä tunkeutua taloon. Fyysinen komedia naurattaa aina!

http://www.youtube.com/watch?v=dKmN2e9UXOY

Musiikkijoulukalenterin luukku 11#

Band Aid 20 - Do They Know It's Christmas? (2004)

Ruokaa tarvitseville! Kuinka voivat nuo miljoonat nälkäänäkevät lapset Afrikan pimeimmässä sydämessä? Tietävätkö he edes, että nyt eletään joulun aikaa? Yksi länsimaisen populaarikulttuurin viime vuosikymmenien tunnetuimpia joululauluja on maailmaa syleilevä klassikko vuodelta 1984, jolloin irlantilainen muusikko Bob Geldof ja brittiläisen Ultravoxin laulaja Midge Ure päättivät kerätä kokoon todellisen supertähtien sikermän esittämään hyväntekeväisyyskappaleen Etiopian nälänhädästä kärsiville. Singlestä Do They Know It's Christmas? tuli jättimenestys ja se oli Iso-Britannian myydyin single aina vuoteen 1997 saakka (Elton Johnin Candle In The Wind syrjäytti sen lopulta tältä paikalta). Klassinen levytys sisälsi yli 40 tunnetun artistin panoksen. Mukana olivat mm. Bono, Phil Collins, Sting, George Michael ja Paul McCartney. Singlellä saatiin Amazon.comin mukaan kerättyä jopa yli 10 miljoonaa puntaa Etiopialle. Menestys poiki 1980-luvulla lisää Geldofin ja Uren organisoimia hyväntekeväisyyshankkeita kuten esim. vuoden 1985 Live Aid konsertin. Viisi vuotta myöhemmin brittiläisen lauluntekijä/tuottajatiimin Stock Aitken Watermanin organisoima kappaleen uusi versio Band Aid II: Do They Know It's Christmas? uusilla artisteilla kipusi jälleen brittien listaykköseksi, mutta ei kuitenkaan saanut osakseen alkuperäisen kappaleen veroista merkitystä. 15 vuotta myöhemmin ymmärtääkseni juuri Coldplayn Chris Martinin aloitteesta (Geldof ja Ure olivat kuitenkin myös jälleen mukana) kappaleesta levytettiin jälleen päivitetty versio alkuperäisen 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Vuoden 2004 Do They Know It's Christmas? singlellä kerättiin varoja Sudanin Darfurin alueen hyväksi. Tässä levytyksessä mukana oli jälleen iso liuta sen hetken suosittuja brittiläisiä artisteja kuten Dido, Justin Hawkins (The Darkness), Robbie Williams, Fran Healy (Travis), Danny Goffey (Supergrass), Thom Yorke (Radiohead), Bono ja Sugababes. Parin säen räpäytyksen tarjoilee Dizzee Rascal. 

Alkuperäinen vuoden 1984 levytys on kyllä klassikko, mutta itselle tärkein versio kappaleesta on kuitenkin juuri tämä 2000-luvun uudelleenlämmitys omakohtaisten muistojen vuoksi. Muistan kuinka iso hitti tämä oli jouluna 2004 päätyen myöskin ensimmäiselle itse kokoamalleni joulusekalevylle, jota kuunneltiin sinä jouluna ahkerasti. Toinen syy on tietysti se, että moni itselle tärkeä 1990-luvun brittiartisti on mukana juuri tässä versiossa (Supergrass, Travis, Robbie, Damon Albarn tuottajana, Coldplay, Dido). Tutut  legendaariset äänet ja joulumieltä nostattava universaali hyvän tahdon sanoma: siinäpä hienon jouluklassikon valmistusainekset yhteen mantelintuoksuiseen soppakulhoon hämmennettynä. Etenkin lopun yhteislaulunostatus saa aikaan kylmiä väreitä ja liikuttumista lähenteleviä mielentiloja yhä tänä päivänäkin. Vaikka tätä versiota on alkuperäiseen verrattuna syytetty liiallisesta popista, on se kuitenkin myynyt myös miljoonia ja jättänyt ainakin lähtemättömän lämpimän jäljen omiin musiikintäyteisiin joulumuistoihini. Feed the world and let them know it's christmas time!

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=yhugmTo_kQo

Vuoden 2004 musiikkivideo, ei ihme kyllä löydy youtubesta. Huomatkaa erityisesti kuka planeetan kovin jätkä virnuilee noin kohdassa 4.54:

http://www.muzu.tv/band-aid-20/do-they-know-its-christmas-music-video/253227/

Bonus! Vertailun vuoksi molempien aiempien versioiden musiikkivideot:

Aito ja alkuperäinen vuodelta 1984:

http://www.youtube.com/watch?v=bjQzJAKxTrE

Vähemmän tunnetumpi vuoden 1989 versio tarttuvine tanssibiitteineen. Mukana mm. Kylie Minogue. Leopardilätsä on by the way tähän yhteyteen melkoisen mauton valinta muutoin tyylitajuiselta Lisa Stansfieldilta:

http://www.youtube.com/watch?v=83xYDazJavE

Musiikkijoulukalenterin luukku 10#

Glenn Miller & His Orchestra - Jingle Bells (1941)

Ensimmäinen jazzin tuulahdus tällä joululistalla on legendaarisen Glenn Miller Orchestran sovitus ehkä kaikkien aikojen tunnetuimmasta joululaulusta Jingle Bells (Kulkuset). Amerikkalainen säveltäjä James Lord Pierpont kirjoitti joulun tunnetuimman sävellyksen jo vuonna 1857, mutta ei alun perin suinkaan joulua varten vaan kiitospäivän viettoon. Alkuperäinen nimi kappaleelle oli 'One Horse Open Sleigh' , mutta joka muutamaa vuotta myöhemmin muutettiin muotoon 'Jingle Bells'. Kappaleen sanoitukset kertovat reellä ajamisen riemusta ja rytmitys jäljittelee kulkusten kilisevää ääntä liikkuvassa kulkupelissä. Historoitsijat ovat viitanneet alkuperäisen jingle sanan käyttöön imperatiivina. Kyseessä on siis kehoitus kulkusten kilisemiseen, sillä 1800-luvun puolivälissä elettiin vielä autotonta aikaa ja hevosten valjaisiin oli syytä kiinnittää kiliseviä kulkusia varoittamaan muita liikkujia sokeiden tienristeysten kohdalla. Kulkusilla oli siis ennen kaikkea käytännön merkitys tieturvallisuuden parantamisen kannalta. Myöhemmin sanat on ymmärretty tarkoittavan juuri tietynlaista soivaa kelloa. Soivat kellothan ovat joulun kuvastoa ikonisimmillaan. Ensimmäiset levytykset kappaleesta tehtiin jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja 1940-luvulla korkeille listasijoituksille pääsi mm. jazzmuusikko ja orkesterijohtaja Glenn Millerin versio jouluklassikosta. 

Glenn Miller (1904–1944) johti 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun suosituinta big band -orkesteria. Heidän ikimuistoisimpiin levytyksiin kuuluvat mm. 'Moonlight Serenade' (Millerin oma sävellys), 'In The Mood' ja 'Tuxedo Junction'. Glenn Millerin tuotanto muodostaa varmasti 1940-luvun ajan äänimaiseman klassisimman ja tunnistettavimman sielun. Jingle Bellsin ovat levyttäneet koko 1900-luvun ajan lukemattomat artistit ja se on todennäköisesti koko planeetan mittakaavassa juuri se kaikkein tunnistettavin joulusävelmä. Millerin levytys on hyvän kuuloinen huolellisesti sovitettu kokonaisuus, jonka erottaa kappaleen muista versioista sen letkeän ajaton kappaleen henkeen sopiva big band -soundi. Pidän tietysti myös Millerin muusta tuotannosta paljon, joten se on tietysti vaikuttanut juuri tämän version esille nostamiseen. Kuitenkin väittäisin, että juuri Millerin version svengaavasta sovituksesta välittyy kappaleen tarttuvan jouluisen melodian hienous kirkkaimmillaan (esim. Kenny G on levyttänyt myös vuosikymmeniä myöhemmin jazz-version kappaleeesta ja lopputulos kuulostaa miehen tyylin tuntien erittäin epäaidolta ja sliipatulta). Millerin tyylitajuinen orkesteri uskaltaa kuitenkin myös venyttää alkuperäistä kappaletta hetkittäiseen improvisointiin ja tekeekin kappaleesta lopulta täysin oman näköisensä. Lopputulos sekä nostaa mielialaa että rauhoittaa sopivasti. Glenn Millerin oma kohtalo luo traagisen mystiikkansa miehen tuotannon ylle. Toisen maailmansodan aikaan Miller kiersi Euroopassa soittamassa amerikkalaisille joukoille ja 15. joulukuuta 1944 häntä kuljettanut lentokone lähti Englannista kohti Pariisia tarkoituksena esiintyä siellä oleville sotilaille. Kone kuitenkin katosi Englannin kanaalin ylle, eikä konetta tai miehistöä ole koskaan löydetty. Jingle Bells on yksi todiste siitä ainutlaatuisesta musiikillisesta perinnöstä, jonka Glenn Miller ja hänen orkesterinsa maailmaan jätti. 

Kuuntele kappale tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=5DXGLsFXLrk

Glenn Millerin katoamisen jälkeen hänen orkesterinsa jatkoi kiertämistä ja levyttämistä. Vuoden 1988 Glenn Miller Orchestran levytys Jingle Bellsistä vetää vertoja alkuperäiselle:

http://www.youtube.com/watch?v=whPoFaULxx0

Bonus! Kappaleen muista versioista ikimuistoisin itselle on Dean Martinin esitys vuodelta 1966:

http://www.youtube.com/watch?v=_DKbPlVui-I